sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Free souls moving on

Geta


Kesä on jo pitkällä. Monta kertaa on ajatus ollut mielessäni, että pitäisi kirjoittaa jotakin tänne blogiin. Itse asiassa olen ehtinyt hahmotella useampaakin erilaista tekstin aloitusta, koettanut suunnitella rakennetta tekstille, ja erityisesti miettinyt sisältöä. mitä asioita haluan sanoa. Mutta nyt kun istun viimeinkin tietokoneen ääressä ja annan sormien kulkeä näppäimistöllä, tuntuu siltä, että tästä tulee mitä tulee. Kyseessä on lopettamisesta kirjoittaminen, ja niin, lopetukset ovat aina erilaisia, ei niitä osaa etukäteen suunnitella vaikka kuinka haluaisi.

Kaksi vuotta Outdoor Academyssa on nyt tullut päätökseen. Vain 8 viikkoa sitten olimme koulun kevätjuhlassa hienosti pukeutuneina ja saimme käsiimme todistukset NFG-vuodesta sekä suurin osa myös todistukset suoritetusta Luonto- ja eräoppaan ammattitutkinnosta. Muistan kuinka istuin takaisin paikalleni todistukset kädessäni, auringon paisteessa, ja vilkaisin läpi kädessäni olevat paperit. Ja muistan silloin syntyneen ajatuksen, joka pätee edelleenkin, että nämä paperit eivät oikeastaan ole kovin arvokkaita. Kaikella muulla, mitä kahden vuoden aikana olen käynyt yhdessä luokan kanssa läpi, on ollut paljon enemmän merkitystä. Mitään en vaihtaisi pois. Kiitos luokkakaverini. Kiitos opettajat.

Miepä päätin jättää blogin kirjoittamisen nyt sikseen. Real life kutsuu, tai on jo vienyt mennessään täällä Ahvenanmaalla :)

Ja ainakin minä itse, kuten todennäköisesti kaikki luokkakaverini, jatkan elämää paljon vapaampana sieluna.



Vi är nästan i slutet av Juli och flera gånger har jag funderat på att skriva en avsluttning till min blog. Jag har börjat, jag har planerat texten, jag har haft många ideer om vad jag vill skriva. Men nu när jag sitter och tar verkligen tiden på mig att göra det, känns det jobbigt. Det går inte att planera en avslut, tror jag.

Det har gått ungefär 8 veckor sen vi satt på gården vid skolan, i varm sol sken, allihopa fin klädda i skolavslutningen. Två år i Outdoor Academy var över. Intyg papprena som vi alla fick berättar en del av NFG året, men det viktigaste var inte att vi blev färdiga med fjälledarnormen eller finska natur- och vildmarksguide examen. Det som har mest betydelse till mig är allt vi har upplevt tillsammans med klassen. Jag skulle inte byta nånting av det. Tack mina klasskompisar. Tack lärarna.

Nu har jag också bestämt mig att sluta skriva till blogget mitt. Real life är det som gäller, eller har redan tagit mig med sig här på Åland :)

Och åtminstone jag, samt förmodligen alla mina klasskompisar, kommer att fortsätta livet som en friare själ.


Vi ses på Åland eller nån annastans!